POLJIN 8/08

Poliittista tahtoa

Kuntavaalien perusteella pyöräilijällä ja jalankulkijalla menee Suomessa kohta paremmin kuin koskaan. Näin ainakin siinä tapauksessa, että on vähääkään uskominen ehdokkaiden ja myös valittujen valtuutettujen vaaliohjelmia ja teemoja. Enemmän ja parempia pyöräteitä, turvallista jalankulkua, sujuvaa joukkoliikennettä ja viihtyisää lähiympäristöä lupasivat sadat ehdokkaat yli puoluerajojen.

Pyöräily- ja jalankulku ovat tyypillisesti asioita, joita on helppo ainakin periaatteellisella tasolla kannattaa. Harva ainakaan julkisesti tunnustautuu niiden vastustajaksi. Poliittisen tahdon määrä mitataankin viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee kysymys rahasta ja valinnoista. Kansantalouden näkökulmasta perusteita pitäisi kyllä riittää, esimerkiksi Tanskassa on arvioitu pyöräilyn tuottaman kokonaishyödyn yhteiskunnalle olevan peräti 0,7 euroa / kilometri.  

Varmaa on, että kiristyvä taloustilanne asettaa poliittiset päättäjät lähiaikoina kipeiden valintojen eteen.  On erityisen tärkeää huolehtia, ettei kustannus- / hyötysuhteeltaan hyviä, mutta investointitarpeiltaan usein pieniä kevyen liikenteen hankkeita taas kerran sivuuteta säästötalkoisiin vedoten.

Kuntatasolla vaalilupausten pitämisen valvonta vaatii kansalaisilta jatkuvaa ja aktiivista seurantaa, osallistumista ja vaikuttamista. Tässä tärkeässä vaikuttamistyössä voivat erilaiset yhdistykset, seurat ja verkostot, joiden agendalta pyöräilyn ja jalankulun edistäminen löytyy, olla suureksi avuksi.

Matti Hirvonen

päätoimittaja

POLJIN 4/08

Pyöräily vuonna 2018

Kesän kynnyksellä järjestetään paljon pyöräilytapahtumia eri puolilla maata. Nyt ensimmäistä kertaa vietetään nelipäiväiseksi venyvää Helsingin Fillarifestaria. Teemana on ”Pyöräilyä & kulttuuria”. Tapahtumasta kaavaillaan pysyvää kesäkauden avausta itäiseen Helsinkiin ja tavoitteena on saada kansa liikkeelle pyöräillen.

Fillarifestaria alkaa torstaina 15.5. seminaarilla, jossa pohditaan pyöräilyn tulevaisuutta. ”Pyöräily 2018” seminaarin avauspuheen pitää liikenneministeri Anu Vehviläinen. Toivottavasti liikenneministerimme esittää pyöräilylle ja kevyelle liikenteelle valoisaa tulevaisuutta. Liikennepoliittinen selonteko ei sitä tehnyt. Kevyt liikenne olisi kuitenkin tehokas ja suhteessa edullinen ratkaisu muun muassa ilmastonmuutoksen torjumisen keinona.

Kymmenessä vuodessa ehditään paljon. Tuossa ajassa rakennetaan yleisten teiden varsille nykyvauhdilla noin 1 000 kilometriä uutta kevyen liikenteen väylää. Toivottavasti vauhti tuplautuu. Ehkä seuraavat hallitukset ottavat ohjelmiinsa kevyen liikenteen edistämisen muutoinkin kuin juhlapuheisiin ja saamme todellisia konkreettisia keinoja käyttöömme. Kymmenen vuoden päästä Helsingin uudet kaupunkipyörät ovat palvelleet jo usean vuoden ja toivottavasti järjestelmä on levinnyt laajalle alalle kantakaupungin ulkopuolelle ja toisille kaupunkiseuduille. Vuonna 2018 Suomi voisi olla houkutteleva pyörämatkailumaa. Sekin tosin vaatii kovasti toimia. Pyörämatkailu on kuitenkin vauhdilla kasvava aktiviteettimatkailun muoto. Ehkä lähivuosina yhä useampi työnantaja lähtee aidosti kannustamaan työmatkaliikuntaan tarjoten parempia olosuhteita ja ehkä taloudellisia etuja.

Kymmenen vuoden päästä pyöräilyn kulkumuoto-osuus voisi olla kasvanut 15 prosenttiin nykyisestä 9:stä. Mutta tämä vaatisi todellista pyöräilykuumetta niin kansalaisissa kuin päättävissä elimissäkin. Tosin, jos pyöräilijämäärät lähtisivät vauhdikkaasti kasvamaan, niin se edellyttäisi joissakin paikoissa nopeita ratkaisuja. Ehkä kymmenessä vuodessa saamme rutkasti lisää viihtyisiä väyliä. Kukaties vuonna 2018 maassamme on vahva pyöräilykulttuuri ja näemme sen mukana tuoman rikkauden.

Entä millainen kuva sinulla on pyöräilyn tilasta vuonna 2018?

Pasi Korhonen,
päätoimittaja

POLJIN 3/08

Selonteko ei antanut, muttei ottanutkaan

Hallitus on nyt linjannut liikennepolitiikkaa usean vaalikauden ajaksi. Maaliskuun lopussa eduskunnalle jätetty liikennepoliittinen selonteko unohti, kuten ennakkoon pelättiin, kevyen liikenteen kevyelle huomiolle. Kävelyn ja pyöräilyn osuus jää jälleen juhlapuheiden tasolle. Konkreettiset kevyen liikenteen edistämisen keinot uupuvat tyystin.

Hiukan ihmetyttää selonteon linjaus, että ”tiiviissä keskustoissa kevyellä liikenteellä on yleensä huonommat edellytykset kuin niin sanotuissa metsälähiöissä tai kaupunginosien välisillä reiteillä, mutta toisaalta matkat ovat lyhyitä”. Eikös jalankulku ja pyöräily olekaan parhaat tavat liikkua kaupunkien keskustoissa?

Mutta jotain hyvääkin sentään lupaillaan. Selonteko lupaa, että kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi laaditaan toimintalinjat. Aikataulu jää kuitenkin hiukan epäselväksi. Uskomme, että nämä toimintalinjat luodaan mahdollisimman pian. Uskomme myös, että linjojen laatimiseen otetaan mukaan myös käyttäjät. Ja uskomme, että laadittuja linjauksia aletaan toteuttaa ripeällä aikataululla.

Eduskunnan selontekoa koskevassa lähetekeskustelussa kuultiin kevyen liikenteen puolesta huolestuneiden kansanedustajien kannanottoja. Läpi puoluekentän riveistä kuului mielipiteitä, joissa selonteon moitittiin unohtaneen kevyen liikenteen. Tämä ilmentää poliittisen ilmapiirin olevan valmis ottamaan jalankulun ja pyöräilyn edistämisen entistä vakavammin. Lähetekeskustelussa liikenneministeri toi esiin kevyen liikenteen väylien rakentamisen kalleuden. Erillisen kevyen liikenteen väylän kesimääräinen kilometrihinta on pyöreästi noin 140 000 euroa. Metrin levyinen piennarlevennys maksaa noin 50 000 euroa kilometriltä. Vertailun vuoksi keskikaidetien rakentamiskustannukset ovat noin 600 000 - 1 300 000 euroa kilometriltä. Mutta kevyen liikenteen asemaa ja edistämistä tulisi tarkastella laajemmin.

Valiokuntien, etunenässä liikenne- ja viestintävaliokunnan, kuuluu nyt tuoda selonteossa kevyt liikenne pontevammin esille ja vaatia juhlapuheiden rinnalle konkretiaa. Eikä nyt riitä, että annetaan erillinen määräaikainen teemahankerahoitus. Kevyt liikenne tarvitsee pysyvästi nykyistä suuremman huomion.

Kevyen liikenteen matkat edustavat 32 prosenttia kaikista tehdyistä matkoista. Selonteon ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevissa linjauksissa todetaan, että ”myös asennemuutoksin voidaan pitkällä aikavälillä merkittävästi vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä”. Kyllä valtio voisi näyttää kansalaisilleen esimerkkiä asennemuutoksessa. Olkaamme optimistisia!

Pasi Korhonen,
päätoimittaja

POLJIN 2/08

Oikeanlaista hiekoitushiekkaa kiitos – mutta ei suuhun ja silmiin

Vuoden ensimmäisessä numerossa oli juttu hiekoitushiekasta. Aihe on puhuttanut tänä talvena pyöräilijöitä etenkin eteläisimmässä Suomessa. Renkaita tuntuu puhkeavan solkenaan. Jotain olisi tehtävä.

Laajasti käytetyllä teräväsärmäisellä hiekoitussepelillä on sekä huonot että hyvät puolensa. Pyöränrenkaista terävät piikkimäiset murskeet menevät pyöreämpää ainesta helpommin läpi. Kengissä sepeliä kulkeutuu paljon sisätiloihin ja vahingoittaa lattiapintoja. Mutta toisaalta pesty 3-6 -millinen hiekoitussepeli pölyää keväällä vähemmän kuin luonnonhiekka. Se myös pitää liukkaalla kelillä erinomaisesti kengänpohjan alla. Oma lukunsa ovat nämä vaihtelevat ennalta arvaamattomat talvisäät – koska hiekoittaa ja koska kerätä pois.

Ongelmista ja kokemuksista voidaan kuitenkin oppia. Pyöräilijä voi ainakin jonkin verran vaikuttaa oikeanlaisilla rengasvalinnoilla puhkeamisongelmaan. Jo kunnolliset pistosuojatut renkaat auttavat paljon. Ja talvella käytettävät nastarenkaat eivät puhkeile niin helposti kuin normaalit kesäkelin renkaat. Kevyen liikenteen väylien kunnosta vastaavat voisivat puolestaan oppia paremmin kuuntelemaan käyttäjiä ja vastaamaan palautteeseen. Toki hiekoituskäytäntöjä ja koko talvikunnossapitoa voidaan edelleen kehittää. Emme vielä ole kehityskulun päässä. Myös jo väylästöjen suunnitteluvaiheessa, puhumattakaan yhdyskuntasuunnittelusta, voidaan ennalta vaikuttaa monien ongelmien syntyyn.
Mutta – silloin, kun on lunta, toivoisin, että voisin vetää lapseni pulkalla päivähoitoon. Kävellessäni jäätikkäällä toivon reipasta hiekoitusta. Pyöräillessäni haluaisin pinnan olevan tasainen ja hyväpitoinen. Ulkoiluttaessani koiraani kaipaisin leveämpiä pientareita. Koululaiseni kulkiessa toivon, etteivät lumikasat ole näköesteenä autoliikenteen suuntaan. Lenkillä pehmeä alusta olisi kovaa toivottavampi, hyvää pitoa unohtamatta. Ukkini kanssa kulkiessa esteettömyys nousee kunniaan. Potkukelkkakin olisi mainio työmatkojen ja kauppareissujen kulkupeli, vaikkei sitä minulla olekaan.

Ei, ei kevyen liikenteen väylien talvikunnossapitäjillä ole minkäänlaista vihamielistä asennetta pyöräilijöitä kohtaan. Kevyen liikenteen väylien kunnossapito on monen erilaisen liikkujaryhmän palvelemista. Väylillä liikutaan niin pyörillä, jalan tai apuvälineiden kanssa. Liikkujina on lapsia, aikuisia, vanhuksia. Ja sitten vielä se hengitysilma.

Tosin välillä ajattelen, että kyllä se traktorikuski saisi itse kokeilla kunnostamaansa väylää käytännössä.

POLJIN 1/08

Matkailuun panostettava

Kiertelin tammikuun puolivälissä Messukeskuksessa järjestelyillä Matkamessuilla. Yritin ensin kotimaan osastolla etsiskellä jotain pyörämatkailuun liittyvää. Huonolla menestyksellä. Löysin sentään jotain, kun tiesin kenen näytteilleasettajan osastolle pysähtyä kyselemään.

Ulkomaan osastolla sentään tärppäsi paremmin. Hienoja karttoja ja reittikuvauksia esitteleviä brosyyrejä löytyi monen maan osastolta. Koillisitalialaisen Friuli Venezia Giulia alueen esite oli yksi parhaista. En aiemmin tiennyt tuon kolkan upeilta vaikuttavista reiteistä. Unkarin osastolta tarkempaa tietoa kysyessäni, sain esitteitä niin Budapestin, Balatonjärven kuin koko maankin pyöräilyreiteistä. Pyöräily oli myös näkyvillä ainakin Hollannin, Saksan, Kroatian ja Viron osastoilla.

Noin 2,5 miljoonaa saksalaista ilmoittaa pyöräilevänsä vuosittain lomallaan. Myös esimerkiksi hollantilaiset ovat sankoin joukoin liikkeellä. Euroopassa onkin kysynnän myötä syntynyt runsaasti tarjontaa erilaisille kohderyhmille tarkoitetuista pyörämatkailutuotteista. Aktiiviset pyörämatkailijat etsivät alati uusia mielenkiintoisia kohteita.

Pyörämatkailu näyttäisi Suomessa kaipaavan valtakunnallista koordinointia. Nyt tarvitaan selkeää pyörämatkailun edistämissuunnitelmaa sekä valtakunnallisen työnjaon selkeyttämistä. Samalla pitää määritellä pyörämatkailureittien, -palvelujen ja markkinoiden kehittämistavoitteet, toteuttamistoimenpiteet sekä määritellä näistä toiminnoista vastaavat tahot ja niiden osuudet.

Pohjimmaisena tavoitteena tulisi ensinnäkin olla suomalaisten kotimaassa tapahtuvan pyöräretkeilyn ja -matkailun voimakas kasvu. Toiseksi tavoitteena pitäisi olla ulkomaisten pyörämatkailijoiden saaminen Suomeen. Meillä on hienoja alueita, muttei markkinointia.

Suomeen tarvitaan kotimaista pyörämatkailua kokoava ja edistävä toimija. Helmikuun lopussa avattavat pyöräillensuomessa.fi -internetsivut ovat alku, jolle täytyy löytyä nopealla aikataululla jatkoa. Mutta mistä löytyy se taho, joka on valmis panostamaan pyörämatkailuun pitkäjänteisesti?