Talvipyöräilijän on kiinnitettävä erityistä huomiota kylmältä suojautumiseen. Varsinaisia kylmänhaittoja alkaa yleensä ilmetä alle 10 °C lämpötiloissa, etenkin toiminnassa, jossa elimistön oma lämmöntuotanto on vähäistä. Ruumiinlämpötilaan vaikuttaa ympäristön ohella vaatetuksen määrä sekä lämpöä tuottava ruumiillinen työ. Liikunta on erittäin tehokas lämmöntuottamisen muoto, ja se voi lyhytaikaisesti lisätä lämmöntuoton 10–15-kertaiseksi ja pitemmällä aikavälillä 3–5-kertaiseksi.

Keho jäähtyy…

• kun se hikoilun myötä luovuttaa lämpöä
• kun se luovuttaa lämpöä hengitysilman mukana
• kun lämpöä säteilee luonnollisesti iholta ympäristöön joko suoraan tai vaatteiden läpi
• kun lämpöä kulkeutuu sateen ja tuulen myötä iholta ympäristöön
• kun henkilö istuu tai makaa kylmällä pinnalla

Kylmän vaikutus

• kylmä supistaa raajojen ja ihon verenkiertoa sekä kohottaa verenpainetta ja kuormittaa sydäntä
• jo lieväkin jäähtyminen heikentää käsien toimintakykyä
• voimakkaampi jäähtyminen heikentää myös ääreisosien lihasvoimaa
• kylmässä suoritettavassa hyvin raskaassa toiminnassa hengityselimistö jäähtyy ja hengitystiet voivat supistua
• kylmän vaikutus toimintakykyyn riippuu siitä, mitkä kehon osat jäähtyvät ja kuinka paljon
• toiminnallisesti tavanomaisin jäähtymisen muoto on käsien ja jalkojen jäähtyminen
• mm. pyöräilijällä pienikin epäsymmetrinen jäähtyminen tuntuu epämiellyttävänä vetona, ja pyöräilijän onkin syytä varustautua asianmukaisesti kyetäkseen suojautumaan kylmältä

Miten pyöräilijä voi torjua kylmää?

Paljas iho jäähtyy kylmässä herkästi. Tuuli voimistaa jäähtymistä osaltaan, ja seurauksena voi kehittyä paleltuma. Myöskään vatsa täynnä ei kannata lähteä viimaan pyöräilemään: ruokailu kohottaa kehon lämmöntuottoa peräti 10–15 %, ja vaikutus kestää noin kaksi tuntia. Ehdottomasti tärkein henkilökohtainen suojauskeino kylmänhaittoja vastaan on asianmukainen vaatetus, joka perustuu kerrosvaatetuksen periaatteeseen:

• Alusvaatetuksen tulee siirtää kosteus iholta seuraaviin vaatekerroksiin ja tuntua miellyttävältä. Materiaali voi olla esimerkiksi polypropeenia, polyesteria, silkkiä tai villaa Talvipyöräilijän on syytä suojata myös kaulansa huolellisesti!
• Välivaatetus toimii lämmöneristeenä: sopivia materiaaleja ovat esimerkiksi fleece ja villaneulos. Ristiselän suojaaminen kylmältä on talvipyöräilijälle erittäin tärkeää.
• Päällysvaatetuksen tulee suojata pyöräilijää etenkin viimalta ja kosteudelta. Koska todellisena lämmöneristeenä on vaatetuksen kerrosten väliin jäävä ilma, tulee vaatetuksen olla kuiva ja riittävän väljä. Pää ja korvat tulee  suojata hyvin: ilman päähinettä peräti 80 % kehon lämmönluovutuksesta kylmässä voi tapahtua pään kautta.

 Kehon viestit ja oikeat toimenpiteet

”Vilunpuistatukset” ovat merkki siitä, että kehon jäähtymisestä aiheutuva lämmöntuotto on käynnistynyt. Tässä tilanteessa talvipyöräilijän tulee estää lisäjäähtyminen suojautumalla riittävästi. Vaalentunut läikkä kasvoissa on merkki pakkasenpuremasta, jolloin paleltuma tulee lämmittää kädellä ja suojata se esimerkiksi huivilla tai muulla päähineellä.

Jos tunnet sormissasi tai varpaissasi kipua, ihosi lämpötila on jo laskenut huomattavasti. Lämmitä tällöin itseäsi liikkumalla. Vältä kuitenkin rajua liikkumista hikoilemisen välttämiseksi! Jos sormet tai varpaat menevät tunnottomiksi, paleltumariski on merkittävästi kohonnut, jolloin on syytä hakeutua suojaan, jotta jäähtyminen ei pahene.

Talvipyöräilijän kannattaa pitää mielessä, että sääolot voivat yllättäen vaihtua kesken pyöräretken. Varaa aina mukaasi lisävaatetusta - kostunut vaatetus lisää lämmönhukkaa! Pidä kylmissä oloissa pyöräillessäsi mukana myös välipalaa ja lämmintä juotavaa.

Muistilista talvipyöräilijälle

• suosi kerrosvaatetusta
• suojaa pää ja kädet tuulelta
• huolehdi, että varpailla on riittävästi tilaa
• ilman rasvausta iho kestää pakkasta paremmin
• lämmittele lihaksia ennen pyörälenkkiä
• älä pyöräile itseäsi uuvuksiin kylmässä
• vaihda märät vaatteet kuiviin (varavaatteet reppuun!)
• muista juoda riittävästi
• muista pyöräilykypärä!

Kylmälle ovat erityisen herkkiä

• aiemmin paleltuneet
• käsien ja jalkojen verenkiertohäiriöistä kärsivät
• sepelvaltimotautia sairastavat
• vaikeaa verenpainetautia sairastavat
• vaikeita nivel- ja lihasoireita sairastavat
• eturauhasvaivoja sairastavat

Lähteet: Työterveyslaitoksen julkaisut Matkailijan kylmäopas sekä Kylmässä työskentely -tietokortti