Talvipyöräilyn suurimpia esteitä Suomessa ovat kylmyys, liukkaus sekä pelko talvella pyöräilemisen vaarallisuudesta. Hyvä kevyen liikenteen reittien talvikunnossapito onkin tärkeässä asemassa talvipyöräilyn mahdollistamisen kannalta. Hyvän talvikunnossapidon synonyymi on toimivuus: kevyen liikenteen on voitava sujua, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkumisen on oltava kohtuullisen helppoa.

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta uudistettiin osittain vuonna 2005. Lainmuutos tuli voimaan 1.11.2005. Paraikaa on tekeillä Kuntaliiton julkaisuna viidentoista kaupungin sekä Kuntaliiton voimin laatima opas, joka opastaa yleisen tienhoidon luokitusten tekemiseen ja jolla yritetään avata kunnossapitolain vaatimuksia tyydyttävän kunnossapidon osalta. Oppaassa ajoradat jaetaan kolmeen ja kevyen liikenteen väylät kahteen luokkaan kiireellisyyden perusteella. Aikaisemmin monissa kunnissa kevyen liikenteen talvikunnossapidon hoitoluokka on noudattanut ajoradan hoitoluokkaa; nyt muutoksen myötä huomioidaan erikseen jalankulun ja pyöräilyn tärkeimmät reitit. Kunta voi lisäksi antaa tarkempia määräyksiä urakoitsijoille paikalliset olot huomioon ottaen

Luokituksen ideana on ohjata, missä järjestyksessä työt tehdään. Luokituksen luominen on välttämätöntä, koska kunnat eivät pystyisi suunnittelematta suoriutumaan hyvästä talvikunnossapidosta. Kevyen liikenteen väylien sekä jalkakäytävien luokitusperusteet pohjautuvat paitsi hierarkkiseen luokitukseen eli pääväylien ja alempiasteisten reittien porrastamiseen, myös väyliä käyttävien jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden määrään. Lisäksi luokitusperusteisiin vaikuttavat väylän varrella olevat palvelut, työssäkäyntiliikenteen kannalta merkittävimmät reitit, kävelykadut tai kävelypainotteiset kadut sekä se, onko reitti merkitty esteettömäksi. Kunnossapidon tyydyttävä laatutaso merkitsee ”käytön estävien, vaaraa aiheuttavien tai toiminnan vaarantavien puutteiden poistamista”. Poikkeuksellisesti tyydyttävän tason väliaikainen alittaminen voidaan sallia hyvin vaikeiden sääolosuhteiden, vuorokaudenajan tai liikenteen määrän vuoksi.

Kenen vastuulla?

Kadut ovat kunnan ja maantiet valtion vastuulla, yksityisteiden kunnossapidosta vastaa puolestaan tiekunta. Tiekunnan tehtävät voidaan hoitosopimuksella siirtää kunnalle. Tontinomistaja on velvollinen huolehtimaan kadun jalkakäytävän hoidosta. Jos pyörätie on erotettu jalkakäytävästä pelkällä maaliviivalla, koko jalankulku- ja pyörätien hoitaa kunta. Kuitenkin jos pyörätie ja jalankulkutie on rakenteellisesti erotettu toisistaan, jalankulkuosuudet ovat kiinteistöjen vastuulla, ellei toisin ole tapauskohtaisesti sovittu.

Yleinen kehitys on menossa siihen suuntaan, että kunta ottaa hoitoonsa myös jalankulkuosuudet ja voi periä siitä kustannuksia vastaavan maksun kiinteistöiltä. Korvausasioissa on voitava osoittaa kunnossapitäjän selkeä laiminlyönti, jotta korvausvastuu voi syntyä.

Esimerkkitapaus 1: Kerava

Keravalla kunnossapito kohdistuu erityisesti keskustaan, koska siellä sijaitsevat liike- ja kävelykatualueet. Asemalle johtavat väylät ja bussireitit sekä kyläosiosta toiseen johtavat pääväyläverkostot priorisoidaan ensimmäisinä. Keravalla panostetaan auraukseen ja liukkauden torjuntaan. Liukkaudentorjuntamateriaalia on tutkittu ja kehitelty, ja materiaalilaatuja on jopa vaihdettu asukaspalautteen seurauksena. Keravalla huomioidaan myös, että pölyämisen ehkäisyä on painotettu ympäristöterveysohjelmassa. Kaluston pitää olla liikkeellä, jos ykkösluokan kevyenliikenteenväylällä on kolme senttimetriä kuivaa lunta; loskan kohdalla kriittinen cm-määrä on alhaisempi. Keravan kaupunki panostaa myös vanhoihin, vaikeasti liikkuviin asukkaisiin.

Esimerkkitapaus 2: Oulu

Oulu on perinteikäs pyöräilykaupunki, jolla on myös talvikunnossapidon osalta hyvä maine.  Tekninen keskus tilaa urakoitsijoilta työn, mikä on entisestään pakottanut terävöittämään tilaajan valvontaa ja palautteen antamista urakoitsijoille oman valvonnan sekä väylien käyttäjien palautteen perusteella. Kaupungin katu- ja viherpalveluyksikkö on asettanut urakoitsijoille laatuvaatimuksia, jotka koskevat myös ajallisia puitteita: mihin mennessä pyöräteiden tulee olla aurattu lumesta ja mitkä ovat sallitut lumimäärät ennen kuin täytyy lähteä auraamaan. Laatuvaatimusten lisäksi panostetaan kunnossapidon valvontaan. Asiakaspalautteeseen Oulun kaupunki suhtautuu vakavasti.
Haasteellisin on keskusta-alue, jonka kunnossapito on vaikeaa ja jossa liikennettä on eniten. Viime vuosina panostettu erityisen paljon liukkauden torjuntaan ja hiekoitukseen. Kevyen liikenteen väyliä ei suolata, ja katujakin vain muutamissa vilkkaissa liittymissä. Pyöräteillä käytetään pienirakeista kalliomursketta. Myös Oulussa keskeiset talvikunnossapidon asiat ovat auraus ja liukkauden torjunta.

Tiehallinto

 Tiehallinto vastaa maanteistä ja niiden varrella olevista kevyenliikenteen väylistä. Valtava määrä tiestöä sijaitsee maaseutuolosuhteissa eli kuntakeskusten ulkopuolella. Kevyen liikenteen väyliä on maanteiden varsilla yhteensä 5 411 kilometriä. Tiehallinnon selvitysten mukaan tarpeita on noin 5 000 uudelle kilometrille. Viime vuosina uusia kevyen liikenteen väyliä on kyetty rakentamaan 50–100 kilometrin vuosivauhdilla.

Työmatkaliikenteen ja säännöllisen hyötyliikenteen palvelu keskeinen kunnossapitotöiden ajoitukseen liittyvä seikka Tiehallinnon luokituksessa. Peruslinjaus hyvän talvikunnossapidon osalta liittyy käyttökelpoisuusmäärittelyihin. Tiehallinto ei erottele talvikunnossapidossa viikonloppuja, toisin kuin monet kunnat. Sen sijaan vuorokaudenajat on eroteltu Tiehallinnon määrittelyissä, eli yöaikaan (klo 22–05) laatuvaatimukset eivät ole sellaisenaan voimassa. Hiekoituksessa Tiehallinnon vastuulla olevilla väylillä käytetään pääasiassa luonnonhiekkaa, joka on pyöränkumien kannalta ystävällisempää materiaalia kuin murske. Liukkautta pyritään vähentämään myös sillä, että auroissa käytetään hammasterää, mikä estää ongelmakeleillä liukkaan aurauspinnan muodostumisen.

Tiehallinnon kevyen liikenteen väylien talvikunnossapitoluokittelussa on kaksi luokkaa, K1 ja K2:

• K1-luokkaan lukeutuvat vilkkaimmat, työmatkaliikennettä palvelevat tai muutoin esimerkiksi aamun aikaista liikennettä palvelevat ja esim. joukkoliikenteen pysäkeille johtavat reitit, ja siinä on huomioitu myös pyörätuolilla ja rollaattorilla kulkevat sekä lastenvaunujen kuljetus

• K1-luokan toimenpideaika (aika, jossa väylä on aurattava lumisateen päätyttyä) on lumenpoiston osalta kolme tuntia, ja auraus on hoidettava aamulla kello viiteen mennessä eli ennen liikenteen käynnistymistä

• kevyen liikenteen väylistä vajaat 60 % kuuluu K1-luokkaan

• K2-luokkaan lukeutuvat kaikki muut kevyen liikenteen väylät eli esim. vähemmän työmatkaliikennettä sisältävät reitit

• K2-luokkaan väylät on hoidettava aamulla kello kuuteen mennessä, ja toimenpideaika aurauksen osalta on neljä tuntia

• liukkaudentorjunnan osalta vaatimukset ovat yhtäläiset molemmissa luokissa