Pyöräily ja kävely liikennemuotoina

Päivittäisten liikkumistarpeiden täyttäminen kävellen tai pyöräillen tuottaa huomattavia etuja kahdella tavalla. Toinen liittyy moottoriliikenteen vähenemiseen, jolloin vähenisivät niin melu, ilmansaasteet kuin onnettomuudetkin.

Toinen tapa liittyy säännöllisen liikunnan myönteisiin terveysvaikutuksiin. Nämä, suurella varmuudella varsin merkittävinä pidettävät edut ovat tähän asti jääneet paljolti vaille huomiota. Mikäli ne otettaisiin asianmukaisesti huomioon, ne saattaisivat muuttaa liikennepoliittisessa päätöksenteossa käytetyt hyöty-kustannus -suhteet täydellisesti. Nämä edut ovat tämän artikkelin aiheena.

Pyöräilyn ja kävelyn terveysvaikutukset

Liikunnan tuottamista terveyshyödyistä on nykyisin luotettava, tieteellinen näyttö (taulukko 1), jonka perusteella hyödyt ovat merkittäviä (1,2). Vuonna 1996 Yhdysvaltain terveysministeriö julkaisi näistä terveyshyödyistä perusteellisen raportin (2), vastaavan kuin vuonna 1964 julkaistu, tupakan haittavaikutuksia käsitellyt raportti. Kyseessä on sekä huomattava tunnustus kertyneen näytön luotettavuudelle että osoitus siitä, miten tärkeinä saatuja tuloksia pidetään. On toivottavaa, että liikuntaa koskevan raportin esittämään haasteeseen vastataan yhteisvoimin nopeammin kuin aikoinaan kävi tupakan suhteen.

• Sepelvaltimosairauksien kehittymisen vaaran aleneminen 50 % (vastaava vaikutus kuin tupakoimattomuudella)

• Aikuisiän diabeteksen kehittymisen vaaran aleneminen 50 %

• Ylipainoisuuden vaaran aleneminen 50 %

• Korkean verenpaineen kehittymisen vaaran aleneminen 30 %

• 10/8 mmHg:n suuruinen verenpaineen alenema kohonneesta verenpaineesta kärsivillä henkilöillä (lääkkeitä vastaava vaikutus)

• Osteoporoosin (luukadon) hidastuminen

• Masennus- ja ahdistuneisuusoireiden helpottuminen

• Ikääntyvien henkilöiden kaatumisriskin pieneneminen

Lähde: Vuori, I. ja Oja, P. 1998 (4).

On osoitettu, että työmatkojen käveleminen ja pyöräileminen täyttävät liikunnan tuottamien terveyshyötyjen aineenvaihduntaa koskevat kriteerit (3).

Pyöräilyyn ja kävelyyn liittyy myös terveysriskejä, vakavimpina autojen kanssa tapahtuvat onnettomuudet. Britanniassa tehdyt arviot osoittavat kuitenkin, että verrattaessa pyöräilyn tuottamaa eliniän ennusteen pidentymistä sen aiheuttamaan loukkaantumisriskiin ovat hyödyt 20-kertaiset haittoihin nähden (5). Asiasta kaivattaisiin erityyppisissä olosuhteissa saatua lisänäyttöä.

Kuinka paljon liikuntaa terveyshyötyjen saavuttaminen vaatii?

Nykytiedon mukaan 30 minuuttia reipasta kävelyä tai pyöräilyä useimpina päivinä, myös 10–15 minuutin jaksoissa, vähentää vaaraa sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja korkean verenpaineen kehittymiseen sekä auttaa veren rasvakoostumuksen ja kehon painon säätelyssä (6). Saatu näyttö koskee pääasiassa keski-ikäisiä miehiä. Harvemmat naisia, nuoria ja ikääntyviä koskevat tutkimustulokset ovat samansuuntaisia.

Uusi käsitys on erityisen tervetullut kansanterveyden kannalta. Aiemmin näet luultiin, että hyödyt saavutettaisiin vain rasittavan, yhtäjaksoisen kuntoilun kuten hölkän avulla (7). Liikunnan voimaperäisyys ja liikuntakertojen tiheys lisäävätkin toki sen tuomia hyötyjä, mutta kansanterveyden kannalta suurimmat hyödyt koituvat silloin, kun liikunnallisesti passiiviset tai vähän liikkuvat ihmiset saadaan omaksumaan kohtuullinen liikunta osaksi elintapoja.

Kohtuullinen liikunta on useimmille ihmisille realistisempi tavoite kuin rankka kuntoilu. Siihen liittyy myös vähemmän sydän- ja verisuonisairauskohtausten ja ortopedisten vammojen vaaroja. Näin ollen suurelle yleisölle on turvallisempi suositella kohtuullista liikuntaa.

Pyöräilyn ja kävelyn kehityssuunnat

Pyörä- ja kävelymatkoja tehdään Euroopassa toistaiseksi vähän. EU-maissa tehtiin vuonna 1995 kaikista matkoista keskimäärin 5 % polkupyörällä (8). Vaihtelu on suurta. Pyöräily on yleisempää pohjoisissa EU-maissa kuten Tanskassa ja Hollannissa, joissa 18 % (Tanska) ja 27 % (Hollanti) matkoista tehdään pyörällä. Henkeä kohti näissä maissa pyöräillään vuodessa keskimäärin 850 km. Välimeren alueen EU-maissa sitä vastoin pyöräillään vain 1 - 4 % matkoista ja vuosittaiset pyöräilymatkat jäävät 20 - 70 kilometriin.

Niissä kuudessa Euroopan maassa, joista on olemassa yksityiskohtaisempaa tietoa, aikuisten pyöräilemien matkojen määrä vaihtelee välillä 0,1 (Britannia) ja 1 (Hollanti) matkaa päivässä (9). Lyhyistä, alle 5 km matkoista tehdään näissä maissa autolla 30 - 65 %, ja kyse on sentään maista, joissa kävellään ja pyöräillään eniten Euroopassa.

Tällä hetkellä keskimääräinen kävelymatka (työ-, vapaa-ajan ja ostosmatkat) on Euroopassa noin 2 km ja keskimääräinen pyörämatka 3 - 5 km (10). Kumpikin näistä kestää suunnilleen 15 minuuttia, mikä kahteen suuntaan tehtynä riittää yllä kuvattujen terveyshyötyjen saavuttamiseen.

Liikennemuotona kävely on vähenemässä. Britanniassa käveltyjen matkojen kokonaispituus väheni 1970-luvun alusta 1990-luvun alkuun mennessä 20 %; lasten kävelemät matkat lyhenivät vieläkin enemmän (11). Samaan aikaan Suomessa jalan tehtyjen matkojen osuus kaikista matkoista putosi 25 prosentista noin 10 prosenttiin ja pyörämatkojen osuus 12 prosentista 7 prosenttiin. Automatkojen osuus kasvoi vastaavasti 45 prosentista 70 prosenttiin (12).

(Kuvattu muutos perustuu Tielaitoksen tekemiin henkilöliikennetutkimuksiin. Eri vuosien väliset vertailut ovat jossain määrin epäluotettavia mm. koska tutkimuksia on tehty vain joka kuudes vuosi. Vuoden 1992 tutkimuksessa painottuivat henkilöautoilijat. Toim. huom.)

Pyöräily- ja kävelyliikennettä lisäämällä saavutettavissa olevat terveyshyödyt

Puolet länsimaiden aikuisväestöstä on liikunnallisesti passiivista tai liikkuu erittäin vähän. Liikunta on myös edelleen vähenemässä. Huolimatta syötyjen kalorimäärien alenemisesta ylipainoisuus lisääntyy länsimaissa, pääsyynä liikunnallisesti yhä passiivisemmat elintavat. Liikunnallinen passiivisuus on nykyisin yleisempää kuin tupakointi; yhdessä nämä riskitekijät aiheuttavat eniten kuolemia ja menetettyjä elinvuosia teollisuusmaissa (13).

Suomessa on arvioitu, että jos 8 % työssäkäyvistä ryhtyisi kävelemään tai pyöräilemään työmatkansa, sepelvaltimosairauksien aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien voitaisiin odottaa vähenevän 3 - 7 % (14). Liikenneministeriö on arvioinut, että Suomessa pyöräiltyjen matkojen kaksinkertaistaminen tuottaisi 440 - 1290 miljoonan markan säästöt vuodessa (15). Englannin Yorkissa harjoitettu, kävelyä ja pyöräilyä suosinut politiikka johti tieliikenneonnettomuuksien vähenemiseen 40 % samaan aikaan kun onnettomuudet vähenivät koko maassa 1,5 % (11).

Edistämistoimet

Ihmisten fyysistä kuntoa olisi parannettava jokapäiväisen arkiliikunnan, kuten pyöräily- ja kävelyliikenteen avulla.

Liikunnan lisäämiseen tähdänneet kansanterveydelliset ponnistelut ovat tähän asti paljolti kohdistuneet yksilölliseen käyttäytymismuutokseen, taitojen kehittämiseen ja vapaa-ajan liikuntaan. Harvemmin on pohdittu sitä, millaiset ympäristötekijät saavat ihmiset liikkumaan ja säilyttämään säännölliset liikuntatottumukset, ja suunniteltu liikunnan edistämiseen tähtääviä toimenpiteitä tältä pohjalta.

On osoitettu, että ympäristötekijöistä sekä joukkoliikenteen tarjonta että tiivis yhdyskuntarakenne ja katuverkon toimivuus ovat yhteydessä suurempaan liikunnalliseen aktiivisuuteen. Näyttöä on myös siitä, että ihmiset ryhtyvät helpommin sellaiseen liikuntaan, joka tapahtuu mukavassa ja turvallisessa ympäristössä (esimerkiksi viheralueilla ja puhtaassa ilmassa), sopivat luontevasti päivittäiseen ajankäyttöön, ovat kohtuuhintaisia eivätkä edellytä hankalaa siirtymistä paikasta toiseen. Onnettomuuksien ja väkivallan uhriksi joutumisen pelko, ruuhkaisten väylien tuottama estevaikutus ja autoliikenteelle annetut etuoikeudet puolestaan vieraannuttavat ihmisiä pyöräilystä ja kävelemisestä.

Pyöräilyn ja kävelyn terveyshyödyt olisi otettava mukaan liikennepoliittisia toimenpiteitä koskeviin arvioihin.

Poliittisten päätöksentekijöiden haluttomuus pyöräilyn ja kävelyn edistämiseen on lähinnä seurausta siitä, ettei näihin liikennemuotoihin liittyvien terveyshyötyjen laajuutta ymmärretä. Tätä kuvastaa se, ettei hyötyjä ole otettu huomioon vaikutusarvioinneissa eikä liikennepoliittisten toimenpiteiden taloudellisessa arvottamisessa (16). Terveyssektorin olisi huolehdittava, että terveysvaikutuksia koskeva tieteellinen näyttö on hyöty-kustannus -analyysien ja päätöksenteon kannalta käyttökelpoisessa muodossa. Käytettävissä oleva tilastotieto olisi analysoitava uudelleen niin, että voitaisiin arvioida esimerkiksi fyysisesti aktiivisen liikenteen edistämisestä koituvien (ei-tartuntatauteja koskevien) terveyshyötyjen ja terveyskustannusten (loukkaantumiset) välistä suhdetta.

Terveysvaikutusten taloudellista arvottamista koskevat menetelmät olisi otettava käyttöön ja niiden saatavuus olisi taattava laajasti. Terveysvaikutuksista ja niistä koituvista kustannuksista kaivattaisiin lisävahvistusta Euroopan eri maista.

Fyysisesti aktiivisen liikenteen seurantaa olisi kevennettävä.

Pyöräilyä ja kävelyä koskevien tietojen keruu eri puolilla Eurooppaa ei ole järjestelmällistä eikä perustu vakioituihin menetelmiin. Raportointi on epäsäännöllistä ja perustuu vaihteleviin määritelmiin, arvoihin ja yksiköihin.

Johtopäätökset

Joukkoliikenne ja kevyt liikenne tarjoavat tilaisuuden säännölliseen liikuntaan osana jokapäiväistä elämää suurille väestönosille ja mitättömin kustannuksin. Siirtymät muista liikennemuodoista fyysisesti aktiiviseen liikenteeseen tuottavat todennäköisesti huomattavia etuja kansanterveydelle, ympäristölle ja elämänlaadulle sekä vähentävät ruuhkia. Erityisesti kaupungeissa ja niiden lähialueilla olisi ryhdyttävä rivakasti soveltamaan tällaisten siirtymien aikaansaamiseksi laadittuja strategioita sekä seurattava ja arvioitava käytettyjen strategioiden vaikutuksia.

Lähteet:
1. US Department of Health and Human Services. A report of the Surgeon General. Physical Activity and Health, Atlanta, GA, 1996.
2. Morris JN, Hardman AE. Walking to Health. Sports Medicine 23 (5): 306-332, 1997.
3. Oja P, Vuori I & Paronen O. Daily walking and cycling to work: their utility as health enhancing physical activity. Patient Education and Couseling 33:S87-S94, 1998.
4. Vuori I & Oja P. Physical activity in transport: value for health. Paper presented at the European Forum on Transport, Environment and Health. Vienna 28-29 July 1998.
5. BMA, British Medical Association. Cycling: towards health & safety. Oxford University Press, 1992.
6. Murphy MH, Hardman AE. Training effects of short and long bouts of brisk walking in sedentary women. Med Sci Sports Exerc; 30 (1): 152-157, 1998.
7. Pate RR, Pratt M, Blair SN, & al. Physical activity and public health. A recommendation from the Centre for Disease Control and prevention and the American College of Sports Medicine. JAMA 273: 402-407, 1995.
8. Eurostat - DGVII EU. Transport in Figures - Statistical Pocketbook - 1999. April Electronic publication: http://europa.eu.int/en/comm/dg07/tif, 1999.
9. OECD. Safety of vulnerable road users. Http://www.oecd.org/dsti/sti/transpor/road/index.htm; 1998.
10. Walcyng. Hydén C: How to enhance walking and cycling instead of short car trips and to make these modes safer. Velo Borealis ’98, Trondheim, 23-26 juni: 137-139, 1998.
11. BMA, British Medical Association. Road transport and health. London, 1997.
12. Tielaitos. Henkilöliikennetutkimus 1992. Tielaitoksen selvityksiä 58/1993. Helsinki 1993.
13. Murray CJL, Lopez AD. Global burden of Disease and Injury Series. Volume 1: The Global Burden of Disease: A comprehensive assessment of mortality and disability from diseases, injuries and risk factors in 1990 and projected to 2020. Harvard University Press, Cambridge, 1996.
14. Vuori I, Oja P & Paronen O. Physically active commuting to work - testing its potential for exercise promotion. Med Sci Sports Exerc 26(7): 844-850, 1994.
15. Ministry of Tranport and Communications Finland. Promoting cycle usage in 1997-2005. Reports and Memoranda of the Ministry of Transport and Communications B:13/96.
16. Maddison D, Pearce D, Johansson O, Calthorp E, Litman T, Verhoef E. The true costs of transport. Earthscan Publications, London, 1997.

***

Suomennettu ote Lontoon ympäristö- ja terveyskonferenssissa julkaistusta taustaraportista “Background document on transport, environment and health” (toim. C. Dora & M. Phillips/WHO); luku 6 (Cycling and walking for transport). Artikkeli perustuu Ilkka Vuoren ja Pekka Ojan laatimaan tieteelliseen katsaukseen “The health potential of physical activity through transport by walking and cycling”. Suomentanut Lauri Virrankoski.