Kävelyn ja pyöräilyn kehittymisen kannalta on tärkeää, että sitä tarkastellaan systemaattisesti ja muuhun kehittämiseen liittyvänä asiana. Hyvä elinympäristö ja toimiva liikennejärjestelmä ovat  sekä tavoitteita sinänsä että samalla yhdyskuntien kilpailuetu. Hyvin järjestetty kevyt liikenne ovat siinä tärkeässä roolissa.

Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen on useilla eri vastuualueilla toimivien tahojen yhteistyötä. Yhteistyö vaatii omaa osaamista ja omia tekijöitään eri vastuualueilla. Esimerkkeinä ovat kadunpitäjän vastuualueella tapahtuvat liukastumisonnettomuudet, joiden kustannukset lankeavat terveydenhuollolle. Tämä toimiala kantaa huolta myös terveyttä edistävästä liikunnasta. Tärkeimmät liikuntapaikat, kevyen liikenteen väylät ovat toisen toimijan hoidettava kenttä. Opetusala kustantaa koululaiskuljetuksia, jos kevyen liikenteen väylät puuttuvat. Kevyt liikenne osana matkaketjuja luo yhteistyötarpeen joukkoliikenteen harjoittajien kanssa. Pyörämatkailun edistäminen on elinkeinoelämän intressissä, mutta pyöräily-yhteyksistä vastaa tienpitoviranomainen.

Kuntien kadunpito- ja valtion tienpitoviranomaiset ovat omilla alueillaan avainasemassa kevyen liikenteen edistämisestä. Liikenne- ja viestintäministeriö on kansallisella tasolla yhteistyön pääkoordinaattori.

(Jaloin-hanke)

Kevyen liikenteen, erityisesti pyöräliikenteen, edistäminen voidaan jakaa kolmeen osaan:

1. kevyen liikenteen infrastruktuurin rakentaminen, ylläpito ja kunnostus

2. oheispalvelut, kuten pyörien pysäköinti ja säilytys sekä kuljetus joukkoliikenteessä

3. markkinointi, kuten pyörätiekartat ja esitteet ja erilaiset kampanjat

Edellä olevat asiat ovat pitkälti kuntien hallinnassa, mutta kaikissa niissä tarvitaan myös valtion sekä rahallista että kannustavaa osallistumista. Valtion kevyen liikenteen väylien rakentamisella ja kunnossapidolla on suurin merkitys erityisesti pienissä kunnissa ja taajamaseuduilla.

Pyöräilykuntien verkostolla on erittäin keskeinen rooli kevyen liikenteen edunvalvojana ja edistäjänä Suomessa. Verkosto on kasvava kunnallishallinnon, valtionhallinnon ja yksityisen sektorin välinen yhteistyöverkosto. Vuonna 2006 verkostossa oli mukana 38 jäsentä ja mukana oli yhdeksän kymmenestä Suomen suurimmasta kunnasta. Jäsenmäärä on kasvanut jatkuvasti, sillä vuoden 2003 alussa jäseniä oli 19. Pyöräilykuntien verkoston toimintaan on synergiaetujen saavuttamiseksi integroitu vuodesta 1980 alkaen toiminut Suomi Pyöräilee -kampanja.

Kevyen liikenteen edistäjänä Pyöräilykuntien verkosto pyrkii ensisijaisesti vaikuttamaan kuntatasolla. Kevyen liikenteen edistäminen on kunnille tärkeä asia, jossa valtiolla on kannustava suunnannäyttäjän rooli. Valtion tehtävänä on toteuttaa kuntiakin koskevat valtakunnalliset hankkeet. Ihmisten saaminen omin voimin liikkumaan on kansanterveyden ja siksi myös kunnallistalouden kannalta erittäin tärkeää. Kuntayhteistyössä ja sen kehittämisessä Pyöräilykuntien verkosto ry:llä on merkittävä rooli.

Verkoston keskeinen päämäärä on pyöräilyn ja jalankulun lisääminen kulkumuotona. Päämäärän saavuttamisen strategiana on pyöräilyolosuhteiden kehittämisen tukeminen Suomen kunnissa ja kevyttä liikennettä koskevan tietoisuuden parantaminen eli markkinointi.

Pyöräilykuntien verkoston ydinalaa on tiedonvälitys, markkinointi ja erilaisten yhteishankkeiden kehittäminen. Tuomme esiin best practise -käytännön mukaisia hyviä esimerkkejä ja pyrimme myös korostamaan eri sektoreiden välisen toiminnan tärkeyttä.

ECF – viisi peruskiveä pyöräilyn edistämiseksi

ECF, Euroopan pyöräilyn kattojärjestö (European Cyclists´ Federation), on julkaissut viisikohtaisen ohjelman pyöräilyn edistämiseksi.

Ohjelman viisi peruslähtökohtaa ovat:

1. Pyöräily on tasa-arvoinen liikkumismuoto muiden liikkumismuotojen rinnalla

Pyöräily muodostaa tärkeän osan matkaketjuja. Tämän vuoksi se täytyy ottaa osaksi Euroopan Unionin yleistä     liikennepolitiikkaa.

2. Matkaketjut

Yli viiden kilometrin matkoilla polkupyörän ja julkisen liikenteen yhdistäminen tarjoaa mahdollisuuden               pidempien matkojen kulkemiseen. Liikennemuotojen yhdistäminen tarjoa monia etuja, joita ovat mm. ovelta ovelle kulkemisen mahdollisuus, tehokkuus ja terveellisyys. Samalla vältetään monia haittoja, kuten liikenneruuhkia ja ilmansaasteita. Onkin erittäin tärkeää, että joukkoliikenteen ja pyöräilyn yhteisiä matkaketjuja pyritään edistämään.

3. Liikenneturvallisuus

Turvattomuuden kokeminen on yksi suurimmista esteistä pyöräilyn lisääntymiseksi. Moottoriliikenteen määrän ja nopeuksien vähentäminen ovat kaksi peruselementtiä ehkäisemään onnettomuuksia ja niiden seurauksia.

4. Euroopan laajuinen pyöräilyreitistö

Eurooppa tarvitsee matkailun kehittämisessä kestävän kehityksen strategian ja Euroopan laajuisen pyöräilyreitistön.

5. Politiikan yhteensovitus

Kaiken taustalla tarvitaan Euroopan politiikan yhtenäistämistä kansalaisten liikkuvuuden ja pyöräilyn edistämiseksi. Tämä käsittää liikenne-, ympäristö- ja terveyspolitiikan, teollisuuden, verotuksen ja matkailun.

Yleisiä kevyen liikenteen edistämistä koskevia suosituksia (koottu Adonis-hankkeesta):

• Kävely on oma liikennemuotonsa, joten on luotava erityinen kävelypolitiikka.
• Pyöräily on oma liikennemuotonsa, joten on luotava erityinen pyöräilypolitiikka. 
• Liikenteessä on suosittava jalankulkijoita ja pyöräilijöitä; viime kädessä muuttamalla autoilua suosivia sääntöjä. 
• Työnantajia ja kauppaa on kannustettava tarjoamaan riittävät ja turvalliset pysäköintipaikat polkupyörille. 
• Kauppaa on kannustettava tarjoamaan pyöräilijöille ja jalankulkijoille ilmainen kotiinkuljetuspalvelu. 
• Kävelyn ja pyöräilyn edistämissuunnitelmiin on sisällytettävä joukkoliikennettä tukevia toimenpiteitä.
  

Tutkimusta koskevia suosituksia:

• On tutkittava, mitkä ovat autoilun, pyöräilyn ja kävelyn osuudet kunnan tai kaupungin liikenteestä.
• On tutkittava, mikä on kunnan nykytila autoilua, pyöräilyä ja jalankulkua palvelevien väylien ja muiden puitteiden suhteen.
• Lähtötilanteen pohjalta kannattaa tutkia Adonis-luetteloa, jossa on esitelty ratkaisumalleja kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi. 
• Jos lähtötilanne on kävelyn ja pyöräilyn puitteiden osalta heikko, kannattaa tutustua myös alan perusoppaisiin. Adonis-luettelossa on uusia ja melko innovatiivisia ratkaisuja.
  

Suunnitelmia koskevia suosituksia:

• Tarvitaan yleissuunnitelma ja vaiheittain toteutettavissa olevia toimenpideryhmiä. Yksittäisen toimenpiteen vaikutukset ovat rajoitetut.
• On huolehdittava, että risteyksissä on kunnolliset puitteet pyöräilijöille ja jalankulkijoille: mahdollisuus riittävän varhaiseen havainnointiin ja hyvä näkyvyys kaikille tienkäyttäjille. 
• Kaikkien tienkäyttäjien tietoisuutta toisistaan on lisättävä. 
• Autojen nopeuksia on alennettava teknisin ratkaisuin tai poliisin toimesta.
  

Aktiivista edistämistä koskevia suosituksia:

• Pyöräilyn ja kävelyn aktiiviseen edistämiseen ei pidä ryhtyä ennen kuin pyöräilijöille ja jalankulkijoille on tarjota edes vähimmäisvaatimukset täyttävät, turvalliset väyläolosuhteet.
• Uusia ja turvallisia ratkaisumalleja edistämään kannattaa nimetä erillinen pyöräilyn ja jalankulun tarkastaja.
• Uusista toimenpiteistä ja niiden oikeista käyttötavoista pitää välittää tietoa kaikille tienkäyttäjäryhmille.
• On otettava käyttöön houkuttimia, joiden avulla autoilijat saadaan hankkimaan kokemuksia pyöräilyn ja kävelyn hyvistä puolista.