Kevyt liikenne täytyy nähdä osana valtakunnallista liikennepolitiikkaa. Useat Euroopan maat ovat määritelleet valtakunnallisen kevyen liikenteen politiikkansa ja hyväksyneet sen päättävissä elimissään. Suomella ei ole vielä sellaista asiakirjaa. Suomi on kuitenkin yhdessä muiden ECMT:n (European Conference of Ministers of Transport) jäsenmaiden mukana hyväksynyt ja allekirjoittanut pyöräilypoliittisen julkilausuman vuonna 2004. Sen mukaan pyöräilyn edistäminen, yhdessä muiden liikennemuotojen kanssa, on tärkeä tehtävä yhdyskuntien liikennepolitiikassa. Suomi on myös sitoutunut kehittämään kestävän kehityksen mukaista liikennettä.

Viime aikoina on sekä terveydellisistä, yhteiskuntataloudellisista että ympäristöllisistä syistä tullut hyvin korostetusti esiin tarve lisätä kevyttä liikennettä. Viime vuosina on puheissa usein tuotu esiin kevyen liikenteen merkitys, mutta käytännön politiikassa ei ole näin tapahtunut. Esimerkiksi Tiepiirien jalankulku- ja pyöräteiden rakentamisohjelmat ulottuvat nykyrahoituksella ja jo nykyisilläkin tarpeilla 50-100 vuoden päähän ja erilaisille pyöräliikenteen valtakunnallisille edistämishankkeille ja -ohjelmille on hyvin vaikea saada rahoitusta.

Seuraavilta hallitusten liikennepoliittisilta linjauksilta odotamme, että jalankulun ja pyöräilyn osuutta liikenteestä nostetaan ja niiden käyttöä terveysliikuntana lisätään.

Tätä varten

• laaditaan valtioneuvoston periaatepäätös jalankulun- ja pyöräilyn edistämisestä,
• kohdistetaan valtion tiemäärärahoja nykyistä selvästi enemmän jalankulku- ja pyöräteiden rakentamiseen sekä
• varataan ministeriöille määrärahoja kevyen liikenteen edistämis- ja kehittämishankkeille.  

Pidämme tärkeänä, että kaikki liikennemuodot otetaan tasavertaisesti valtion liikennepoliittisia linjauksia luodessa huomioon.