Talvikunnossapito – pyöräilijän näkökulma

Talvi vähentää selvästi pyöräilijöiden määrää, mutta talven myötä vähenevät myös ajokelpoiset väylät. Monille talvipyöräilijöille suurin este ajaa ympäri vuoden ei ole sää, vaan ennemminkin ajohaluja vie väylien puutteellinen kunnossapito - sekä sen myötä lisääntyneet riskit.

Jos lunta tulee lyhyessä ajassa paljon, on ymmärrettävää, ettei aurauskalusto ehdi puhdistaa joka paikkaa kerralla. Ikävintä pyöräilijän on kuitenkin todeta, että aurausautot ovat käyneet, mutta pyörätie on niiden jäljiltä huonommassa kunnossa kuin ennen niiden tuloa: ajotie on aurattu auki, mutta lumikasat ovat jääneet muuriksi suojateiden ja pyöräteiden eteen. Niiden yli kiivetessä pyöräilijä tuntee itsensä toisen luokan kulkijaksi.

Pyörätie tuntuu valitettavan usein olevan se paikka, johon auratut lumet kinotaan. Liian usein aurausmiehet näyttävän kokonaan unohtavan, että liikenteessä on myös polkupyöriä. Kunnat voisivat opastaa työntekijöitään kiinnittämään huomiota myös pyöräilyväylien ajokelpoisuuteen.

Hyvällä talvikunnossapidolla on pyöräilijän turvallisuuden kannalta vielä suurempi merkitys kuin autoilijan näkökulmasta. Kaksipyöräiselle hoitamaton väylä on aina turvallisuusriski. Ajotieltä katsottuna hyvältäkin näyttävä pyörätie voi olla jäätynyt muhkuraiseksi, ja jo sentin korkuiset urat voivat aiheuttaa tasapainon menetyksen.

Vaikka pyöräilijän pitää lain mukaan käyttää pyörätietä, talvella pyöräilijä joutuu itse päättämään, vieläkö joku lumen alle jäänyt tai vaaralliseksi jäätynyt pyörätie on pyörätie lain tarkoittamassa mielessä. Kun pyörätie on ajokelvoton, moni pyöräilijä siirtyy ajotielle, johon autonrenkaat ovat tasoittaneet kulkukelpoiset urat. Kapeilla kaduilla tämä ärsyttää autoilijoita, joiden on vaikea ymmärtää, miksi pyöräilijä ajaa siellä. Lisäksi pyöräilijän täytyy oman turvallisuutensa nimissä ajaa juuri siinä urassa eikä esimerkiksi kiveyksen viereen jääneessä sohjossa. Sen sijaan, että autoilija kiireessään ohittaisi pyörät mielenosoituksellisen läheltä, hänen soisi muistavan, että talvella ohitusetäisyyden tulisi olla vielä suurempi kuin kesällä. Liukas ja epätasainen pinta voi aiheuttaa sen, että pyöräilijän ajolinja arvaamatta muuttuu.

Ajoteille pyörät ajaa sekin, että monia kevyen liikenteen väyliä koristaa tutuksi tullut kyltti: "ei talvikunnossapitoa". Monet ihanteelliset pyöräreitit rannoilla ja puistoalueilla muuttuvat talvella hiihtoladuiksi, joille ei ole pyörällä asiaa. Olisi toivottavaa, että ainakin osa metsien läpi kulkevista pyöräilyreiteistä pidettäisiin ajokelpoisina läpi vuoden. Talvisaikaan myös valaistus on tärkeä.

Jos kevyen liikenteen väyliä ei voida pitää kunnossa, olisi perusteltua alentaa joidenkin teiden ja katujen nopeusrajoituksia talviajaksi, jotta turvallinen pyöräily olisi niillä mahdollista. Vähintäänkin autoilijoita voisi tiedotuskampanjan avulla muistuttaa talvikauden pyöräilijöille aiheuttamista ongelmista ja siitä miten autoilija voi niihin käytöksellään vaikuttaa. Erityisiä talvinopeuksia puoltaisi sekin, että pysähtymismatkat voivat liukkailla keleillä olla jopa kaksinkertaiset kuivaan kesäkeliin verrattuna.

Turvallisen ja määrältään kasvavan talvipyöräilyn nimissä olisi kuitenkin toivottavaa, että ainakin pääväylät pidettäisiin hyvässä kunnossa. Mäkien ja tunnelinsuiden kuntoon sekä aurauskinosten sijoitteluun pitäisi kiinnittää erityistä huomiota.

Hiekoitussepeli herättää pyöräilijöissä ristiriitaisia tunteita. Kun kaikki pyöräilijät eivät kuitenkaan käytä nastarenkaita, ainakin mäet on perusteltua hiekoittaa. Vastaavasti keväällä on tärkeää, että hiekka siivotaan nopeasti pois väyliltä. Alamäet ja kaarteet ovat erityisen vaarallisia, jos niissä on irtohiekkaa.

Helppokäyttöinen vikaraportointijärjestelmä - puhelinnumero tai internetlomake – olisi hyvä tapa saada ajantasaista palautetta pyöräilijöiltä koskien sitä, missä korjattavaa olisi. Tällaisia tehtäviä varten kunnilla soisi olevan nopean toiminnan korjauspartioita, jotka ripeästi lapioisivat aurauskinoksia liittymistä ja hakkaisivat vaaralliset jäämuhkurat pois pyöräteiltä. Luultavasti partio maksaisi itsensä takaisin kunnalle terveydenhuolloissa ja ensiapupoliklinikoilla syntyneillä säästöillä. Pyöräilijälle oiva apuväline olisi myös internetissä oleva ajantasainen pyöräilykartta, josta voisi ennen lähtöään tarkastaa onko jokin reitti valaistu tai aurattu.

 
Petri Sipilä
Puheenjohtaja
Helsingin Polkupyöräilijät ry