Helsingissä kadun varressa olevat jalkakäytävä tai kevyen liikenteen alueet kuuluvat periaatteessa samaan talvikunnossapitoluokkaan kuin viereinen ajorata. Kunnossapitoluokkia on kolme: ajoradalla luokat I - III ja kevyen liikenteen alueilla A-C. Kevyen liikenteen alueilla A ja B luokissa ovat eri osa-alueiden laatuvaatimukset samat ja aikavaatimukset ovat hieman lievempiä kuin ajoradoilla, mutta C luokassa puolestaan molemmat vaatimukset ovat ajoratoja tiukemmat. Ajoratojen I luokkaan kuuluvat päätiet ja -kadut ja muutamia erityisesti kantakaupungin alueellisia kokoojakatuja, II luokkaan muut joukkoliikennettä palvelevat kadut sekä III luokkaan kaikki loput kadut. Terminaalien lähiympäristöjen kevyen liikenteen yhteydet kuuluvat myös luokkaan A. A ja B luokkien välinen suurin ero on siinä, että A:ssa auraus pitää olla tehtynä < klo 7 ja B:ssä < klo 10. Aiemmin oli viherosastolla oma kaksiportainen luokituksensa, mutta nyt, kun on yhteinen katu- ja puisto-osasto, viheralueiden reitit sijoitetaan katuosaston luokitukseen.

Ajatuksena on jo hyvän aikaa ollut, että kevyen liikenteen väylien kunnossapitoluokitus tulisi määräytyä niiden eikä viereisen ajoradan merkityksen mukaan. Tätä varten jaoin äskettäin pääraittiverkon eri talvikunnossapitoluokkiin hieman yleispiirteisen 1:20 000 mittakaavaisen talvikunnossapitokartan pohjalta siten, että luokkiin A ja B tuli suurin piirtein saman verran raitteja  ja lisäksi joitakin talviaikaan vähämerkityksellisiä raitteja sijoittui myös luokkaan C.

Ajatuksena oli pitää kustannukset suurin piirtein ennallaan. Kun monien raittien luokitusta oli tarvetta nostaa, niin vastaavasti toisilla luokitusta oli pudotettava. Pääkadun eri puolilla olevat raitit voivat nyt olla eri luokissa ja III luokassa olevan kadun raitti A luokassa. Rakennusvirasto käy ehdotukset nyt tarkemmin läpi varsinaisten urakkakarttojen pohjalta ja arvioi tarkat muutoskustannukset, jonka jälkeen vielä tarkastellaan luokitusta. Käytännössä tämä uusi luokitus voi tulla voimaan vasta ensi talvena, minkä jälkeen tulee sitten kerätä käyttäjäpalautetta. Myös tärkeimmät muut raitit olisi hyvä käydä lävitse vastaavalla tavalla. Se on kuitenkin hankalampaa, koska niissä painottuu paikallinen jalankulku, jota on vaikea arvottaa.

Samalla pyritään saamaan kevyen liikenteen verkon talvikunnossapidon kehittämistä varten em. 1:20 000 -kartta ajantasalle niin, että siitä voidaan nähdä kaikkien katujen ja raittien talvikunnossapitoluokka ja myös erottaa, mitkä ulkoilutiet ovat liikuntaviraston hoidossa. Ne katualueella olevat raitit, jotka eivät kartassa näy, ovat siten samassa luokassa kuin viereinen katu ja vastaavasti katualueiden ulkopuoliset merkitsemättömät raitit ovat katu- ja puisto-osaston hoidossa, mutta ilman talvikunnossapitoa. Sinänsä Helsingissä käytetty kolmiportainen luokitus tuntuu sopivalta raitiston monimuotoisuuden takia. Eri yhteyksissä on ollut esillä luokituksen yhtenäistäminen pääkaupunkiseudulla, mutta aluksi meidän on yhtenäistettävä luokitus kaupungin sisällä eri kunnossapitoalueiden rajoilla.